Menu

Konnevesi - tutkimus

Taimenen poikastiheyksiä Rautalammin reitillä 1984-2008

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen järvitaimenhankkeessa (Vieläkö on villejä taimenia?) sähkökoekalastettiin syksyllä 2008 yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa useimmat Rautalammin reitin pääuoman kosket. Tavoitteena on taimenen poikastiheyksien kehityksen seuranta osana laajempaa osaltaan myös Keski-Suomen TE-keskuksen rahoittamaa hanketta.

Taimenen poikastiheyksissä kasvua

Rautalammin reitin pääuomassa on 15 koskea, virtaa tai jokimaista osuutta. Koskipinta-alaa on 44 hehtaaria, josta kaksi kolmasosaa (28 ha) on Pohjois-Savon puolella. Kesänvanhojen (0+) taimenten keskimääräisissä poikastiheyksissä on havaittavissa selvää kasvua, kun verrataan seitsemän kosken tiheyksiä 2000-luvulla sekä 1980- ja 1990-luvuilla (kuva 1). Jaksojen keskimääräiset tiheydet ovat olleet 8,9 ja 15,1 yks/100 m2. Selvin parannus näyttää tapahtuneen Siikakoskella, missä poikastiheys on 2,5-kertaistunut (kuva 2).  Simunankoskessa poikastiheys on ollut 2000-luvulla lähimpänä tavoitetasoa, joka on 50 yks/aari

 

Kuva 1. Taimenen poikastiheydet (0+) Rautalammin reitin suurimmissa virtapaikoissa syksyllä 2008, 2000 –luvun keskiarvot sekä tätä edeltävän kahden vuosikymmenen keskiarvot.

Taimenen poikastuotannon osalta huolestuttavin tilanne on reitin yläosan suurissa koskissa, Tyyrinvirrassa (13 ha) ja Äyskoskessa (6 ha). Tiheysvaihtelut ovat näissä koskissa kuten muuallakin olleet huomattavia, mikä toisaalta kertoo mahdollisuuksista, kun kaikki osuu kohdalleen.

Poikastiheyksien nousuun monissa koskissa ja keskiarvossa ovat voineet vaikuttaa mäti-istutukset, koskien kunnostukset ja kalastuksen säätelyn kehittyminen koskissa ja järvillä. Vaikka poikastiheydet ovat kohtuullisia joissakin koskissa, merkittävää kuitenkin on se, että tuotanto on lähes täysin paikallisten taimenten kudun tulosta. Villit vaeltavat  ja kookkaat emotaimnet puuttuvat kutukannasta. Tästä ja muistakin taimenasioista toisaalla näillä sivuilla sekä RKTL:n sivuilla www.rktl.fi/villitaimen.

 

Kuva 2. Taimenen poikastiheyksien (0+) kehitys Konneveden Siikakoskessa 1984-2008.

Konneveden kalakantojen aikasarjoja

Konneveden kalakantoja on seurattu koekalastuksin ja kirjanpidon avulla 1970-luvun alusta lähtien osana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sisävesien kalakantojen seurantahanketta. Yhteistyötahoina ovat olleet Konneveden kalatutkimus ry sekä Jyväskylän yliopisto, joka on vastannut erityisesti muikun ja siian poikastiheyksien seurannasta. Konneveden-Kuusveden ja Koskelo-Konneveden kalastusalueet ovat ajoittain rahoittaneet seurantaa. Suuri kiitos kuuluu myös kalastajille, jotka ovat jaksaneet kirjata saaliinsa lomakkeille. Konneveden kalastuskirjanpito on maamme pisimpiä yhtäjaksoisia seurantoja.

Kirjanpidolla on seurattu tärkeimpien lajien yksikkösaaliita normaalissa kalastuksessa. Oheisissa kuvissa on esitetty muutamien lajien kantojen tilaa ilmentävät käyrät vuoteen 2007. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää muikun ja ahvenen kantojen käänteiseen kehitykseen. Kymmenen vuoden takaiseen muikkukatoon pääsyynä pidämme ahvenkannan voimakasta runsastumista 1980-luvun puolivälissä (mm. Valkeajärvi & Marjomäki 2004).

Vuonna 2008 Konneveden kalakannat ovat varsin hyvässä tilassa. Muikkuja on runsaasti, mikä heijastuu positiivisesti moniin muihinkin lajeihin. Ahventen keskikoko on ennätyksellisen korkea, mistä kertoo 27-33 mm:n verkkojen yksikkösaalis. Verkkosiikojen yksikkösaalis on korkea, mutta nuotalla siikoja ei juurikaan saada muikun vallattua selkävedet. Lisäksi taimenet kasvavat nopeasti