Konnevesi - perustietoja

Konnevesi on Kymijoen vesistöalueeseen kuuluvan Rautalammin reitin keskusjärvi. Se sijaitsee pohjoisessa Keski-Suomessa Konneveden, Rautalammin ja Vesannon kuntien alueella.

Konneveden korkeus merenpinnasta on +95 m ja keskivirtaama luusuassa Siikakoskessa noin 48 m3/s (Vesihallitus 1980). Konneveden pinnankorkeutta ei säännöstellä.

Konnevesi on kokonaispinta-alaltaan on noin 187 km2 ja sijoittuu Suomen järviluettelossa suuruudeltaan 23. sijalle (Mustonen 1986, ref. Herve 1995). Järvi jakautuu kahteen toisistaan selvästi poikkeavaan osaan:

	Ala, km2	Tilavuus, milj. m3	Keskisyvyys, m	Suurin syvyys, m
Pohjois-Konnevesi	68,5	540	7,5	44
Etelä-Konnevesi	119,5	1447	12,5	56
Koko Konnevesi	188,0	1987	9,8	56

(Tuunainen 1972, Vesihallitus 1977, Herve 1995)

Etelä-Konnevesi on lukuisista saarista ja erillisistä syvänteistä koostuva rikkonainen järvi. Pohjois-Konnevesi on Rautalammin reitille tyypillinen pitkänomainen vähäsaarinen selkävesi.  Konneveden eteläosa on lähes kaksi kertaa pohjoisosaa suurempi ja selvästi syvempi. Nämä seikat vaikuttavat myös harppauskerroksen sijaintiin. Pohjois-konnevedessä se painuu kesän kuluessa yleisesti 20 m:n alapuolelle, jolloin 97 % pohjan alasta tulee lämpimän päällysveden piiriin. Etelä-Konnevedessä päällysveden vaikutusalueeseen kuuluu noin kaksi kolmannesta pohjan alasta. (Tuunainen 1972, Valkeajärvi 1983)

Konnevesi on Suomen oloissa hyvin kirkas järvi. Järven pohjoisosassa näkösyvyys on ollut keskimäärin 5-6 m ja joinakin talvina jopa 10-11 m. Pohjoisosassa väriluku onkin ollut alhainen, keskimäärin jopa hieman alle 20. Etelässä väriluku on ollut hieman korkeampi ja vaihdellut voimakkaammin. Yleensä se on ollut noin 25-30, tulvavuonna jopa yli 40. Tästä syystä näkösyvyysarvot jäävätkin yleensä noin 4-5 m tasolle. Suurimmat näkösyvyydet ovat Etelä-Konnevedellä olleet noin 6,5 m. (Herve 1995)

Järven eri osien erot näkyvät myös happitaloudessa. Etelä-Konneveden talvinen happipitoisuus on ollut tavallisesti koko vesimassassa yli 50 % kyllästysarvosta, mutta Pohjois-Konnevedellä happipitoisuus on koko vesikerroksessa alempi ja pohjan lähellä jo varsin heikko. (Herve 1995)

Rehevöitymisen kannalta keskeisten ravinteiden pitoisuudet ovat Konnevedessä melko alhaiset. Fosforipitoisuus on Pohjoiosassa ollut yleensä noin 5 mikro-g/l ja kokonaistyppipitoisuus 300-400 mikro-g/l. Eteläosa on hieman rehevämpi. Siellä fosforipitoisuus on ollut n. 7 mikro-g/l ja typpipitoisuus 350-450 mikro-g/l. Konneveden a-klorofyllipitoisuus on kesäisin noin 2-4 mikro-g/l. Kalankasvatuksen jätevesien aiheuttaman lievä rehevöityminen näkyy järven itäosassa Konnekosken lähettyvillä. (Herve 1995)

Konnevedessä havaitut kalalajit, 10 heimoa, 26 lajia:

Lisääntyvät, 22 lajia:

• Heimo Hauet: Hauki
• Heimo Lohet: Taimen, Muikku, Siika, Harjus
• Heimo Kuoreet: Kuore
• Heimo Särkikalat: Särki, Säyne, Sorva, Lahna, Pasuri, Mutu, Salakka, Ruutana,
• Heimo Kivennuoliaiset: Kivennuoliainen
• Heimo Turskat: Made
• Heimo Piikkikalat: Kymmenpiikki
• Heimo Simput: Kivisimppu, Härkäsimppu
• Heimo Ahvenet: Ahven, Kuha, Kiiski

Istutetut tai vaeltaneet, jotka eivät lisääntyne, 4 lajia:

• Heimo Ankeriaat: Ankerias
• Heimo Lohet: Lohi, Kirjolohi, Nieriä
• Heimo Särkikalat: Karppi

Pyysalonselkä