Konnevesi - perustietoja
Konnevesi on Kymijoen vesistöalueeseen kuuluvan Rautalammin reitin keskusjärvi. Se sijaitsee pohjoisessa Keski-Suomessa Konneveden, Rautalammin ja Vesannon kuntien alueella.
Konneveden korkeus merenpinnasta on +95 m ja keskivirtaama luusuassa Siikakoskessa noin 48 m3/s (Vesihallitus 1980). Konneveden pinnankorkeutta ei säännöstellä.
Konnevesi on kokonaispinta-alaltaan on noin 187 km2 ja sijoittuu Suomen järviluettelossa suuruudeltaan 23. sijalle (Mustonen 1986, ref. Herve 1995). Järvi jakautuu kahteen toisistaan selvästi poikkeavaan osaan:
Ala, km2 |
Tilavuus, milj. m3 |
Keskisyvyys, m |
Suurin syvyys, m |
|
Pohjois-Konnevesi | 68,5 | 540 | 7,5 | 44 |
Etelä-Konnevesi | 119,5 | 1447 | 12,5 | 56 |
Koko Konnevesi | 188,0 | 1987 | 9,8 | 56 |
(Tuunainen 1972, Vesihallitus 1977, Herve 1995)
Etelä-Konnevesi on lukuisista saarista ja erillisistä syvänteistä koostuva rikkonainen järvi. Pohjois-Konnevesi on Rautalammin reitille tyypillinen pitkänomainen vähäsaarinen selkävesi. Konneveden eteläosa on lähes kaksi kertaa pohjoisosaa suurempi ja selvästi syvempi. Nämä seikat vaikuttavat myös harppauskerroksen sijaintiin. Pohjois-konnevedessä se painuu kesän kuluessa yleisesti 20 m:n alapuolelle, jolloin 97 % pohjan alasta tulee lämpimän päällysveden piiriin. Etelä-Konnevedessä päällysveden vaikutusalueeseen kuuluu noin kaksi kolmannesta pohjan alasta. (Tuunainen 1972, Valkeajärvi 1983)
Konnevesi on Suomen oloissa hyvin kirkas järvi. Järven pohjoisosassa näkösyvyys on ollut keskimäärin 5-6 m ja joinakin talvina jopa 10-11 m. Pohjoisosassa väriluku onkin ollut alhainen, keskimäärin jopa hieman alle 20. Etelässä väriluku on ollut hieman korkeampi ja vaihdellut voimakkaammin. Yleensä se on ollut noin 25-30, tulvavuonna jopa yli 40. Tästä syystä näkösyvyysarvot jäävätkin yleensä noin 4-5 m tasolle. Suurimmat näkösyvyydet ovat Etelä-Konnevedellä olleet noin 6,5 m. (Herve 1995)
Järven eri osien erot näkyvät myös happitaloudessa. Etelä-Konneveden talvinen happipitoisuus on ollut tavallisesti koko vesimassassa yli 50 % kyllästysarvosta, mutta Pohjois-Konnevedellä happipitoisuus on koko vesikerroksessa alempi ja pohjan lähellä jo varsin heikko. (Herve 1995)
Rehevöitymisen kannalta keskeisten ravinteiden pitoisuudet ovat Konnevedessä melko alhaiset. Fosforipitoisuus on Pohjoiosassa ollut yleensä noin 5 mikro-g/l ja kokonaistyppipitoisuus 300-400 mikro-g/l. Eteläosa on hieman rehevämpi. Siellä fosforipitoisuus on ollut n. 7 mikro-g/l ja typpipitoisuus 350-450 mikro-g/l. Konneveden a-klorofyllipitoisuus on kesäisin noin 2-4 mikro-g/l. Kalankasvatuksen jätevesien aiheuttaman lievä rehevöityminen näkyy järven itäosassa Konnekosken lähettyvillä. (Herve 1995)
Konnevedessä havaitut kalalajit, 10 heimoa, 26 lajia:
Lisääntyvät, 22 lajia:
- Heimo Hauet: Hauki
- Heimo Lohet: Taimen, Muikku, Siika, Harjus
- Heimo Kuoreet: Kuore
- Heimo Särkikalat: Särki, Säyne, Sorva, Lahna, Pasuri, Mutu, Salakka, Ruutana,
- Heimo Kivennuoliaiset: Kivennuoliainen
- Heimo Turskat: Made
- Heimo Piikkikalat: Kymmenpiikki
- Heimo Simput: Kivisimppu, Härkäsimppu
- Heimo Ahvenet: Ahven, Kuha, Kiiski
Istutetut tai vaeltaneet, jotka eivät lisääntyne, 4 lajia:
- Heimo Ankeriaat: Ankerias
- Heimo Lohet: Lohi, Kirjolohi, Nieriä
- Heimo Särkikalat: Karppi
Pyysalonselkä