Etusivu|Esittely|Konnevesi|Kuvat|Yhteystiedot|Järvitaimentyöryhmä|Könkköjoki|Muikkutyöryhmä

 

Konneveden kalatutkimus r.y.

rantarymyä jo vuodesta 1969

 

Konnevesi on Kymijoen vesistöalueeseen kuuluvan Rautalammin reitin keskusjärvi. Se sijaitsee pohjoisessa Keski-Suomessa Konneveden, Rautalammin ja Vesannon kuntien alueella.

Konneveden korkeus merenpinnasta on +95 m ja keskivirtaama luusuassa Siikakoskessa noin 48 m3/s (Vesihallitus 1980). Konneveden pinnankorkeutta ei säännöstellä.

Konnevesi on kokonaispinta-alaltaan on noin 187 km2 ja sijoittuu Suomen järviluettelossa suuruudeltaan 23. sijalle (Mustonen 1986, ref. Herve 1995). Järvi jakautuu kahteen toisistaan selvästi poikkeavaan osaan:

 

Ala

km2

Tilavuus

 milj. m3

Keskisyvyys

m

Suurin syvyys

m

Pohjois-Konnevesi 68,5 540 7,5 44
Etelä-Konnevesi 119,5 1447 12,5 56
Koko Konnevesi 188 1987 9,8 56

(Tuunainen 1972, Vesihallitus 1977, Herve 1995)

Etelä-Konnevesi on lukuisista saarista ja erillisistä syvänteistä koostuva rikkonainen järvi. Pohjois-Konnevesi on Rautalammin reitille tyypillinen pitkänomainen vähäsaarinen selkävesi.  Konneveden eteläosa on lähes kaksi kertaa pohjoisosaa suurempi ja selvästi syvempi. Nämä seikat vaikuttavat myös harppauskerroksen sijaintiin. Pohjois-konnevedessä se painuu kesän kuluessa yleisesti 20 m:n alapuolelle, jolloin 97 % pohjan alasta tulee lämpimän päällysveden piiriin. Etelä-Konnevedessä päällysveden vaikutusalueeseen kuuluu noin kaksi kolmannesta pohjan alasta. (Tuunainen 1972, Valkeajärvi 1983)

Konnevesi on Suomen oloissa hyvin kirkas järvi. Järven pohjoisosassa näkösyvyys on ollut keskimäärin 5-6 m ja joinakin talvina jopa 10-11 m. Pohjoisosassa väriluku onkin ollut alhainen, keskimäärin jopa hieman alle 20. Etelässä väriluku on ollut hieman korkeampi ja vaihdellut voimakkaammin. Yleensä se on ollut noin 25-30, tulvavuonna jopa yli 40. Tästä syystä näkösyvyysarvot jäävätkin yleensä noin 4-5 m tasolle. Suurimmat näkösyvyydet ovat Etelä-Konnevedellä olleet noin 6,5 m. (Herve 1995)

Järven eri osien erot näkyvät myös happitaloudessa. Etelä-Konneveden talvinen happipitoisuus on ollut tavallisesti koko vesimassassa yli 50 % kyllästysarvosta, mutta Pohjois-Konnevedellä happipitoisuus on koko vesikerroksessa alempi ja pohjan lähellä jo varsin heikko. (Herve 1995)

Rehevöitymisen kannalta keskeisten ravinteiden pitoisuudet ovat Konnevedessä melko alhaiset. Fosforipitoisuus on Pohjoiosassa ollut yleensä noin 5 mikro-g/l ja kokonaistyppipitoisuus 300-400 mikro-g/l. Eteläosa on hieman rehevämpi. Siellä fosforipitoisuus on ollut n. 7 mikro-g/l ja typpipitoisuus 350-450 mikro-g/l. Konneveden a-klorofyllipitoisuus on kesäisin noin 2-4 mikro-g/l. Kalankasvatuksen jätevesien aiheuttaman lievä rehevöityminen näkyy järven itäosassa Konnekosken lähettyvillä. (Herve 1995)

Konnevedessä havaitut kalalajit, 10 heimoa, 26 lajia:

Lisääntyvät, 22 lajia:

        Heimo Hauet:             Hauki

        Heimo Lohet:             Taimen, Muikku, Siika, Harjus

        Heimo Kuoreet:           Kuore

        Heimo Särkikalat:        Särki, Säyne, Sorva, Lahna, Pasuri, Mutu, Salakka, Ruutana, 

        Heimo Kivennuoliaiset:  Kivennuoliainen

        Heimo Turskat:           Made

        Heimo Piikkikalat:        Kymmenpiikki

        Heimo Simput:            Kivisimppu, Härkäsimppu

        Heimo Ahvenet:          Ahven, Kuha, Kiiski 

 

Istutetut tai vaeltaneet, jotka eivät lisääntyne, 4 lajia:

        Heimo Ankeriaat:         Ankerias

        Heimo Lohet:              Lohi, Kirjolohi, Nieriä

        Heimo Särkikalat:         Karppi

       

Pyysalonselkä